Haluan tuoda yhden ehkä varovaisesti kriittisen näkökulman tekoälykeskustelun ja jonkinlaisen pöhinäpuheen keskelle.
Tämän tekstin ydinpointit ChatGPT 4.0:n tiivistäminä:
- Tekoäly, kuten ChatGPT, muuttaa työelämää, vaatien harkintaa organisaation osaamisen kehityksessä.
- Tekoälyn ja autoilun vertaus korostaa tekoälyn hyötyjen ja haittojen, kuten laiskuuden ja osaamisen rappeutumisen, tasapainottamisen tärkeyttä.
- Organisaatioiden tulisi miettiä, miten yhdistää tekoälyn edut säilyttäen samalla henkilöstön osaamisen ja ydinosaamisen.
Tekoäly ja muutos
Tekoäly eri muodoissaan on ollut jo pitkään osa meidän elämäämme. Sitä löytyy autoista, älypuhelimista ja, no kaikkialta. Nyt generatiivinen tekoäly ja erilaiset kielimallit ChatGPT:n johdolla ovat mullistamassa elämäämme ja myös työelämää monella tapaa. En aio käsitellä tekoälyä tässä kohtaa sen tarkemmin. Tiedän, että eri kielimallien käytöstä ja ominaisuuksista on olemassa parempia esityksiä jo valmiina. Siksi sanonkin sanasen tekoälystä organisaatioiden osaamisen kehittämisen näkökulmasta.
Tekoäly vaikuttaa oppimiseen samalla tavalla kuin auto liikkumiseen. Kuvittele tilanne, jossa matkat on kuljettu aiemmin polkupyörällä tai kävellen, lihaskuntoa käyttäen. Nyt yhtäkkiä käytössäsi on teknologia, jolla pääset paikasta toiseen vain hieman polkimia painaen ja rattia kääntäen. Siitähän on ihan valtavasti etuja! Ainakin teoriassa pääset pidemmälle ja nopeammin kuin koskaan, tehokkuus lisääntyy ja voitot moninkertaistuvat automaattisesti. Kyllä, etuja ja mahdollisuuksia on, jos asiaa tarkastelee vain yhdestä kohtuullisen kapeasta näkökulmasta. Mutta on tuossa skenaariossa huonotkin puolensa. Samoin on tekoälyn kanssa.
Autoilu on osaltaan tehnyt meistä laiskempia, mukavuudenhaluisempia sekä tuonut elämäämme stressiä ja kiirettä, ympäristöhaitoista puhumattakaan. Oman kropan käyttö liikkumiseen on vähentynyt. Huomaatte varmaan, mitä ajan takaa kun vertaan tekoälyä autoiluun? Tekoäly mahdollistaa kyllä paljon asioita jo nyt, mutta ilman tarkkaa pohdintaa käytettynä sillä on vaaransa organisaation osaamisen kannalta. Millaisiksi annatte tekoälyn muokata teidän organisaation toimintakulttuuria, tapaa oppia ja kehittyä?
Miten yhdistetään tekoälyn edut ja ydinosaamiset?
Oletteko ehtineet kaiken tämän kohinan ympärillä vielä miettimään, mitä te haluatte tekoälyltä? Mikä on sellaista ydinosaamista, josta haluatte pitää kiinni ja omistajuuden itsellänne? Mitä taas on järkevää ulkoistaa tekoälyn tehtäväksi? Pyöräily kehittää kuntoa, mutta matkat ovat lyhyempiä ja usein hitaampia kuin autoa käytettäessä. Itse tekeminen kehittää paremmin ajattelua, mutta on yleensä hitaampaa ja joskus jopa heikkolaatuisempaa kuin tekoälyyn turvautuminen. Miten yhdistätte tekoälyn tuomat edut, mutta säilytätte koko organisaatiossa sen teidän ydinosaamisen ja kyvykkyydet? Miten pidätte henkilöstön oppimis- ja osaamiskunnosta huolta?
Olen itsekin innoissani tekoälyn tuomista mahdollisuuksista. Se on mainio apuväline ajattelun sparraamiseen. Tietyllä tapaa sen avulla pääsee pidemmälle ja saa aikaan enemmän. Mutta kuten autoilussakin, se oma luonnollinen ponnistelu ja liike jää vähäiseksi. Näen, että nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän, menestyvän organisaation on panostettava henkilöstön osaamisen kehittämiseen myös perinteisin menetelmin ja samalla turvattava ydinosaamisen pysyminen omissa käsissä. Linjatkaa jo varhain, miten paljon ja millaisia hyötyjä haluatte tekoälyltä. Nyt voi tuntua houkuttelevalta automatisoida toimintoja tekoälyn tehtäväksi ja säästää näennäisesti. Mutta miettikää tarkkaan, menetättekö siinä samalla korvaamatonta resurssia, nimittäin inhimillistä osaamispääomaa sekä resilienssiä. Onko tuota organisaation oppimiskuntoa järkevää rapauttaa? Äkillisen kriisin kohdatessa selviytymiskyky riippuu kuitenkin lopulta hyvän osaamis- ja oppimiskunnon omaavasta henkilöstöstä.
Seuraavassa blogitekstissä pohdin mikro-oppimista. Onko se jälleen yksi tapa heikentää meidän jo entuudestaan heikkoa keskittymiskykyämme, vai onko siinä suuri mahdollisuus oppimiskynnyksen madaltamiseen ja tarjonnan monipuolistamiseen?
Kirjoittajan esittely:
Simo Marttinen, entinen luokanope, nykyinen virkamies ja melko pitkän linjan digipedagogi. Asuu Jyväskylässä, nauttii ruoanlaitosta ja tietää luulevansa sekä luulee tietävänsä monista asioista.
