TPACK-malli osaamisen kehittämisen tukena
Mitä pitäisi ottaa huomioon, kun haluaa kehittää organisaation henkilöstön osaamista kokonaisvaltaisesti? Riittääkö se, että hankitaan uusimmat laitteet tai ohjelmistot, koulutetaan iltapäivän työpajassa niiden käyttö ja ajatellaan, että siinäpä se? Voiko henkilöstön osaamisen kehittämistä ylipäätään enää ajatella erillisinä tietoina ja taitoina, vai olisiko syytä keskittyä kokonaisuuden hallintaan ja laaja-alaisen tietämyksen esiin tuomiseen?
Tämän blogitekstin luettuasi opit
- TPACK-mallin perusteet ja idean kokonaisvaltaisemman osaamisen hahmottamiseen
- Osaamisen eli tietämyksen eri osa-alueet ja niiden merkityksen
- Että pedagogiikka ei ole vain koulujen ja opettajien asia
Esittelen seuraavissa blogijulkaisuissa TPACK-mallin avulla kolme eri osa-aluetta, joiden pitäisi mielestäni löytyä jokaisen fiksun organisaation osaamisen kehittämisen suunnitelmasta. Tässä ensimmäisessä osassa esittelen kuivakkaan asiallisesti TPACK-mallin idean ja tieteellisen taustan, kahdessa seuraavassa osassa käyn läpi käytännön tilanteita, joissa mallin ideasta voi olla apua. Viimeiseksi esittelen oman toimenpidelistani, jonka avulla voi kehittää tasapainoisesti henkilöstön osaamista.
Tärkein tavoite on tuoda esiin se, että organisaation osaamista kehittäessä olisi äärimmäisen tärkeää luoda tasapainoinen ja monipuolinen kokonaisuus. Sellainen, jossa jokainen TPACKin osa-alue olisi mahdollisimman hyvin edustettuina niin yksilöiden osaamisessa kuin koko yhteisön tasollakin.
TPACK-mallin idea on kuvata Venn-diagrammin avulla osaamisen, eli tietämyksen kolmea eri osa-aluetta. Tietämys ymmärretään mallissa tietojen kokonaisuudeksi, joka laajempaa kuin vain jokin yksittäinen tieto (Kyllönen 2020, 30.) Parhaimmassa tapauksessa nämä yhdistyvät ja limittyvät toisiinsa, jolloin tuloksena on syvällisempää ja laajempaa tietämystä. Tärkeää TPACK-mallissa on myös aina huomioida konteksti, jonka sisällä tietämystä pohditaan. Onhan eri asia pohtia osaamista vaikkapa henkilöstöhallinnon ja viestinnän ammattilaisten kesken. Vaatimukset niin sisällöllisen, pedagogisen kuin teknisen tietämyksen suhteen voivat olla kovin erilaisia.
TPACK-malli (mukailtu Kyllönen, 2020)
Parhaimmillaan tilanne on siis se, että työntekijöillä sekä koko organisaatiolla on laaja osaaminen kaikista kolmesta osa-alueesta, työtehtävien kontekstiin sopien. Mitä nämä osa-alueet sitten pitävät sisällään Kyllöstä (2020, 33-36) mukaillen?
- Pedagoginen tietämys on lyhyesti kuvailtuna sitä kohderyhmän tuntemusta, mikä toimii ja mikä ei? Millaisia ihmisiä asiakkaat tai kollegat ovat, kuinka heitä on hyvä lähestyä? Miten koulutuksien ja organisaation tavoitteiden sisällöt saadaan pilkottua helposti omaksuttavaan muotoon? Miten ihmiset saadaan oppimaan ja ymmärtämään esimerkiksi juuri teidän yrityksenne tuoma arvo heille? Pedagogia liitetään vahvasti koulukontekstiin, mutta oppimisen osaamista tarvitaan ihan jokaisessa menestymiseen tähtäävässä yhteisössä.
- Sisällöllinen tietämys kuvaa työntekijän osaamista omalla alallaan. Kuinka ajantasaisia hänen tietonsa ovat? Ovatko esimerkiksi viimeisimmät lainsäädännön muutokset ja tutkimuksen tulokset hänellä tiedossaan? Entä turvallisuustaidot tai esiintymisvalmennukset?
- Teknologinen tietämys on puolestaan, no teknologista osaamista. Miten hyvin työssä tarvittavat ohjelmistot ja laitteet on hallussa? Onko olemassa sellaista arjen teknologiasta älyä, jolla selviää vastaantulevista pulmista itse, vai joutuuko jokaisen ongelman takia turvautumaan IT-tukeen? Miten hyvin arjen tietotaito teknologian osalta siirtyy työpaikalle?
Onko sinun organisaatiossa pohdittu osaamista näistä kolmesta näkökulmasta? Jos ei ole, niin suosittelen vahvasti tällaisen pohdinnan käymistä ja osaamisen kartoittamisen tekemistä. Tiedetäänkö teillä todella, mitä kaikkea osaamista menestyminen vaatii ja onko noita osaamisalueita riittävästi? Myös se, miten tuo osaaminen saadaan limittymään yksilöiden tasolla niin, että siitä syntyy jäsentynyttä ja syvällistä tietämystä, on miettimisen arvoinen asia. Palaan myöhemmissä teksteissä näihin lisää, mutta haluan jo nyt nostaa tätä puolta pohdintaan.
Lähteet: Kyllönen, Mari. Teknologian pedagoginen käyttö ja hyväksyminen: Opettajien digipedagoginen osaaminen (2020) https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/67585
Kirjoittajan esittely:
Simo Marttinen, entinen luokanope, nykyinen virkamies ja melko pitkän linjan digipedagogi. Asuu Jyväskylässä, nauttii ruoanlaitosta ja tietää luulevansa sekä luulee tietävänsä monista asioista.
